31. heinäkuuta 2017

AJATUKSIA VÄLIVUODESTA

Näin oman välivuoteni loppusuoralla ja monien muiden välivuoden alkutaipaleen korvilla ajattelin tulla kokemuksen syvällä rintaäänellä jakamaan vähän mun fiiliksiä kyseisestä aikakaudesta, joka parhaimmillaan voi olla yksi elämän parhaista vuosista! 
IMG_5390
Mun ensimmäinen ja ainokaiseksi jäänyt välivuosi alkoi reilut vuosi sitten, kun ensimmäiseltä hakukerralta yliopistoon sain kielteisen vastauksen. Muistan mun ensireaktion, mikä oli valtaisa pettymys, vaikka tiesin että en ollut valmistautunut kokeeseen erityisen hyvin ja että koekin oli mennyt vähän lottorivi-meiningillä. Kuitenkin 2,5 pisteen päähän jääminen kirveli aluksi todella paljon ja varsinkin kun muutama silloinen kaveri otti, pakkasi kamansa ja lähti viettämään sitä kuuluisaa opiskelijaelämää, ja itse jäin kotikotiin vanhempien helmoihin miettimään, että miten sitä nyt sitten vuoden kuluttaisi. 

Näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka se silloin aluksi kirpaisikin, niin välivuosi on kyllä yksi parhaista jutuista, mitä mulle on tapahtunut! Välivuoden aikana sain mm. kerättyä rahaa ja arvokasta työkokemusta ja sain "huilata" yhden vuoden 12 vuoden koulunkäynnin jälkeen mikä kyllä teki ihan hyvää. On paljon helpompaa aloittaa opiskelut nyt vuotta vanhempana, uudella innolla ja motivaatiolla ja varsinkin, kun on saanut vähän omaa rahaa säästöön eikä välttämättä tarvitse elää niin kädestä suuhun, kuin olisi vuosi sitten pitänyt. Jos olisin vuosi sitten raahannut omaisuuteni Vaasaan (jonne silloin siis hain), tuskin olisin myöskään tavannut mun poikaystävää. En olisi tutustunut mun huippuihin työkavereihin ja oppinut paljon uutta. Ei olisi ollut mahdollisuutta reissata,  tehdä myös "kalliimpia" ostoksia, nauttia vapaasta elämästä ja ajoittain myös yli viikon mittaisista vapaista ilman sen kummempia velvollisuuksia. En olisi hankkinut kuntosalijäsenyyttä ihan mahtisalille, enkä varmasti treenannut siellä viittä kertaa viikossa. Enkä olisi päässyt kokemaan sitä onnistumisen ja ylpeyden tunnetta, mikä tuli siitä, kun järjettömän rankka lukukevät (ja talvi) palkittiin opiskelupaikalla! 
IMG_5388IMG_5391
Mun mielestä välivuodella pelotellaan ihan turhaan ja siitä myös stressataan ihan liikaa. On toki totta, että jos viettää koko vuoden vaan Kelalta tukia nostellen ja sohvan nurkassa makoillen, niin silloin se vuosi menee varmemmin hukkaan. Mutta parhaimmillaan välivuodesta voi mun mielestä saada todella paljon hyvää irti! Mä en voisi olla tyytyväisempi, että mun kohdalla asiat meni just näin. 

Lopuksi halusin antaa vielä omien kokemuksien pohjalta vinkkejä välivuoden viettoon

✔︎ Älä jää vellomaan pettymykseen, vaan yritä päästä siitä yli. Välivuosi ei tarkoita maailmanloppua! Monet pitää välivuoden tai pari ihan omasta tahdostaan. Lukion/amiksen jälkeen ei todellakaan ole mikään kiire. 
✔︎ Elämään kannattaa hankkia jotain sisältöä, sillä vaikka aluksi vapaus tehdä mitä huvittaa saattaa tuntua hauskalta, niin jossain vaiheessa kaikki kaverit kuitenkin ovat töissä/koulussa ja huomaat että päivät kuluu vaan Netflixin parissa yksin kotona. Töitä, harrastuksia jne. 
✔︎ Välivuodesta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti, kun pystyt tekemään esimerkiksi töitä kokopäiväisesti, eikä koulupäivät ole aikataulullisesti esteenä.
✔︎  Jos käyt töissä ja saat palkkaa, pistä joka kuukausi vähän rahaa säästöön. Niinkuin aiemmin tuolla leipätekstissä mainitsinkin, niin koska opiskeluaika on kuitenkin aloudellisesti tiukkaa aikaa, niin sitä on paljon "kevyempää" lähteä viettämään, kun on kerännyt pienen pesämunan. 
✔︎ Ota ilo irti siitä, että ei ole "turhaa" koulua, ylppäreitä yms. hoidettavana ensin alta pois, ja aloita ajoissa lukemaan pääsykokeisiin, jos pääsykoematskut vaan julkaistaan ajoissa. Meidän kirjat julkaistiin jo vuosi sitten marraskuun paikkeilla, joten pääsin aloittamaan jo silloin, kun taas monet ehtii aloittamaan lukemisen vasta mahdollisten ylppäreiden jälkeen. 
✔︎ Nauti kotikotona asumisesta vielä kun voit: siitä kun joku täyttää sun puolesta jääkaappia, mahdollisesti tekee ruokaa, pesee pyykit, maksaa laskut... itsenäisessä elämässä on myös paljon niitä tylsiä pakollisia juttuja, joita ei tule ajatelleeksi aiemmin. Once again, ei sulla ole kiire minnekään. 
✔︎ Toteuta unelmia! Lähde aupairiksi, reppureissaamaan, tee jotain mistä oot aina haaveillut. 

28. heinäkuuta 2017

10 +1 FAKTAA MINUSTA

IMG_5319
✘ Jos multa kysytään, olenko enemmän aamu- vai iltavirkku, niin vastaan että ei kumpikaan! Tykkään nimittäin herätä aamuisin, myös vapaapäivinä ja iltavuoropäivinä, ajoissa, jotta päivä ei mene ns. "hukkaan" nukkumalla. Toisaalta taas töihin on ihan supervaikeata lähteä aamuvuoroon, ja silloin antaisin melkein vaikka vasemman käteni parista extratunnista peiton alla. Sama toistuu illalla, yleensä nukahdan jo ennen puoltayötä, mutta toisaalta pitkään valvominen erityisesti näin valoisina kesäöinä on ihan parasta! 

✘ Oman kodin myötä entisestä sottapytystä on kuoriutunut ihan siivousfriikki! Kotikotona oma huone oli (ja on...) useimmiten vähän missä sattuu -kunnossa, mutta omassa Tampereen kodissa oon jatkuvasti pyyhkimässä pöytiä ja tiskaamassa. Jos on sotkuista, niin se vaan käy hermoille niin kauan kun asialle tekee jotain. 

✘ Tämä on monille mut tunteville varmasti jo tuttu juttu, sillä käytän tämän kohdan aina kun itsestä pitää kertoa joku "hassu" juttu, mutta en voi ottaa kaupassa irtokarkkeja millään muulla kuin vihreällä kauhalla! Jos vihreät on varattuina, odotan niin kauan että sellainen vapautuu. Arvatkaa, onko vaikeaa ostaa niitä Karkkikadun irttareita, kun on vain mustia ja punaisia kauhoja... 
IMG_5289
✘ Treenin jälkeen saatan hengailla treenivaatteissa jopa tunteja, ennen kuin saan raahattua itseni suihkuun... ällöä, I know! 

✘ Oon aina kaikkialla vähän liian ajoissa. Työpaikalle, lääkäriin, sovittuun tapaamiseen, kampaajalle yms. menen aina jopa 20-30 minuuttia aiemmin kuin oikeasti pitäisi, ja sitten joudun aina hengailemaan ja odottelemaan turhaan. Mutta mieluummin vähän ajoissa kuin myöhässä, eikö? 

✘ Lämpeän kaikille trendeille aina tosi hitaasti. Esimerkiksi ostin mun ensimmäiset polvista revityt farkut pari viikkoa sitten! Tosi monista villityksistä oon sanonut, että "tuollaisia en kyllä ainakaan päälleni laita", ja kuitenkin oon loppujenlopuksi päätynyt vähän myöhässä sitten fiilistelemään kyseistä vaatekappaletta. Tai sitten en oo raaskinut ostaa, kun oon ajatellut, että se menee kuitenkin kohta pois muodista. 
IMG_5287
paita H&M | hame BIKBOK | laukku GUESS | aurinkolasit & kello TOMMY HILFIGER IMG_5327
✘ Haaveilen tatuoinnista, oon haaveillut jo pari vuotta. Ongelma vaan on, että en osaa päättää, millaisen kuvan sitä sitten ottaisi, ja minne! Tiedän että haluan kuitenkin vain yhden tatuoinnin, joten en uskalla ottaa sitä, ennen kuin olen ihan 100% varma! 

✘ En todellakaan oo mikään juhlijatyyppi! Mun edellinen baarireissu taisi olla vappuna, ja sitä edellisen kerran juhlittiin kunnolla muistaakseni uutena vuotena. Toki väliin mahtuu pari kertaa kun ollaan "otettu yhdet", mutta sellainen jatkuva jokaviikkoinen bilettäminen ei ole mua varten. Paljon mieluummin jään kotiin, avaan Netflixin ja käperryn kullan kainaloon. 

✘ Oon tosi huono elämään hetkessä. Tällä hetkellä, vaikka kesää on vielä jäljellä ja mun kesäloma on juuri alkamassa, fiilistelen salaa jo ihan täysillä syksyä, villapaitoja ja kaulahuiveja... samoin tiedän, että viimeistään lokakuussa alan odottamaan joulua ja talvella taas haikailen kesän perään! Hetkessä elämisen ja erityisesti hetkestä nauttimisen taitoa mun pitäisi kehittää lisää. 

✘ Jos mun pitäisi valita yksi lempparijuoma, se olisi kyllä Pepsi Max! Tähän juomaan oon vähän turhankin koukussa, mutta kun se vain on niin hyvää... 

+1 Näitä faktoja itsestä tulee mieleen aina silloin tällöin, mutta arvatkaa, muistanko niitä ikinä enää tässä vaiheessa? No en! Pitänee hankkia joku oma vihkonen, johon kirjoittaa ylös erilaisille listoille kaikki postauksien ideat... 

27. heinäkuuta 2017

SE ENSIMMÄINEN POSTAUS

fullsizeoutput_313 Here we go, tässä ihan ensimmäinen postaus tässä mun uudessa blogissa. Varmaan ikinä ei ole minkään tekstin kirjoittaminen tuntunut näin tahmealta, siis mitä tässä kohtaa pitäisi sanoa? Aluksi ajattelin että menen kurkkimaan muiden bloggaajien ensimmäisiä postauksia ja kopioimaan tekstin melkein sanasta sanaan sieltä, mutta päätin kuin päätinkin kirjoittaa ihan ikiomat, haparoivat ensimmäiset sanat tähän blogiin.

Kuka mä siis olen? Olen Essi, 20-vuotias tuore tamperelainen ja käytännössä yhtä tuore kauppatieteiden ylioppilas. Mun elämä on tällä hetkellä siis yhtä suurta uutta alkua ja avaamattomia ovia. Niiden joukkoon ajattelin uuden blogin sopivan kuin nenä päähän.

 Ensisijaisesti haluan vaan tallentaa johonkin muotoon mun fiiliksiä, tunnelmia ja muistoja tästä elämänvaiheesta, jonka kaikki mua vanhemmat ihmiset kehuu olevan sitä elämän parasta aikaa. Mä haluan että mulla on joku paikka, johon voin palata sitten myöhemmin sitä muistelemaan. Lisäksi kirjoittaminen ja kuvaaminen sekä kuvien muokkaaminen on mulle tapa ilmaista itseäni. Ykkösprioriteettina mulla on siis itsekkäästi pitää päiväkirjaa ihan oman itseni iloksi. Kuitenkin toivon että siinä samalla voin inspiroida, innoittaa, herättää tunteita, ilahduttaa ja synnyttää keskustelua.

Tervetuloa siis seuraamaan mun uutta elämänvaihetta ♥︎